Anman tarinoita

(Kuva: Pinterest)

Tervehdys kaikki!

Tässä olisi tällainen hieman erikoisempi pikku postaus tällä kertaa. Tämä on siis pieni erillinen tarina/kohtaus, joka tapahtui pelaamassani pelissä (muistuuttaa Dungeons & Dragonsia)

Se on roolipeli, joten jokaisella pelaajalla on oma hahmo. Ja nämä hahmot seikkailevat fantasiamaailmassa, joten kaikenlainen taikuus on mahdollista (maailma on meidän DM:n (Dungeon Master) keksimä). En siis itse ole keksinyt näitä hahmoja tai mitä tapahtuu, jos ei oman hahmoni tekemisiä lasketa. Myös alkuperäiset keskustelut olivat englanninksi, joten yritän suomentaa ne mahdollisimman hyvin ja ehkä vähän värittää tapahtumia. Muitta mutkitta nauttikaa!

Henkilöt:

Madaline 

Farli 

Flora 

Kamaria 

 

Anima Anma klo 9.00

On aikainen aamu Anima Anman kaupungissa, joka heräilee parhaillaan. Suuri puu kaupungin keskellä kurottelee oksiaan kaupungin ylle ja muodostaa vihertävän lehtikaton kaikkialle. Ilmassa käy hento tuulenvire ja jos oikein tarkasti katsoo mahtavaa puuta kohti, voi nähdä vihreään pukeutuneen naista muistuttavan hahmon kävelevän oksilla ja rungolla. Moni ei tiedä, mutta hän on puun henki, joka suojelee kaupunkia ja sen asukkaita.

Vähitellen kadut alkavat täyttyä kaupungin asukkaista. Ihmisistä, haltioista, kääpiöistä ja kaikenlaisista muista roduista, joita Anmassa asustaa. 

Kuitenkin yksi neljän henkilön ryhmä erottuu joukosta, kolme pidempää ja yksi hieman lyhyempi. Kaikki pukeutuneet matkaajien varusteisiin.

Nämä neljä nuorta naista ovat tulleet monien tuntemiksi jo sinä lyhyenä aikana, jonka ovat kaupungissa viettäneet. Kaksi heistä on melkein pidätetty, he ovat kapteeni Dainin suosiossa ja myös Draken, puun vartijan luotettuja auttajia. Ja he ovat myös saanet Areenalla suosiota taistelemalla ryhmänä nimeltään ”The Sticky Fingers”. Huhutaan, että nimi olisi peräisin heidän lemmikki apinaltaan.

Tämä hieman outo nelikko kävelee katuja pitkin aina kauppatorille saakka ja suunnistavat itsevarmasti kohti vanhaa, kivistä suihkulähdettä.

Vesi ei lähteessä virtaa, koska lähiaikoina sen vesi on muuttunut limaiseksi ja sairauksia kantavaksi. Niinpä kaupungin kaarti sulki sen.

Nelikko lähestyy suihkulähdettä ja sen edessä seisovia vartioita. Nuo kaksi vartijaa näyttävät vahtivan sisäänkäyntiä kaupungin alaiseen viemäristöön. Nelikkomme pysähtyy heidän eteensä ja toinen vartioista kysyy heiltä: ”Mitähän asiaa teillä mahtaa olla arvon neidit?”

Nuori nainen, jolla on pikimusta tukka ja terävät harmaat silmät, joka tunnetaan myös nimellä Kamaria vastaa vartijalle suoraviivaisesti: ”Me mennään tuonne alas”, osoittaen viemärin suuaukon kantta.

Vartijat katsovat Kamariaa hiukan epäilevästi, mutta hänhän vastaa samalla mitalla. Onneksi nelikon lyhyin jäsen, joka omistaa kirkkaan pinkin tukan ja nähtävästi kantaa pinkki-sinistä apinaa ehtii vastata ennen, kuin ketään pidätetään: ”Hei, minä olen Madaline ja tässä ovat ystäväni. Me olemme tulleet tänne Draken pyynnöstä selvittämään, mikä saastuttaa vettä ”

Draken nimen kuullessaan vartijat hätkähtävät, katsovat toisiinsa ja lopulta heistä toinen avaa viemärin kannen ja toteaa: ” No sitte voitte mennä ja onnea elävinä ulos tulemiseen”

Nelikko on kuitenkin  ehtinyt jo kiipeämään tikkaita hyvän matkaa, joten he eivät kuule noita viimeisiä sanoja. 

Anima Anman viemäristö

Köysitikkaat, kierreportaat, limaiset seinät, kostea ja tunkkainen ilma, pimeys. Viemäristö on kaikkea tuota. Onneksi nelikon pisin jäsen, sini-ihoinen tiefling nimeltään Farli, loihtii suunnilleen kämmenen kokoisen tulipallon leijumaan päänsä ylle. Tuli valaisee tilaa 15 metrin alueella, joten nelikko näkee taas eteensä. 

Farlin tulipallon avulla he jatkavat matkaansa viemärin sokkeloisia käytäviä pitkin. Neljä nuorta naista ja heidän lemmikkinsä pimeässä ja haisevassa viemärissä, mitö voisikaan tapahtua.

Nelikkomme saapuu lyhyen ajan kuluttua suunnilleen keskikokoiseen huoneeseen, jonka seinät ovat samaa likaista kiveä, kuin kaikkialla muuallakin. He huomaavat, että huoneesta johtaa neljä erillistä käytävää syvemmälle ja jokaisesta kuuluu jotakin epäilyttävää. Ainoastaan Farli ei huomaa muuta, kuin limaiset ja haisevat kivet seinillä.

Edessä olevasta käytävästä kuuluu rapinaa, niinkuin jonkin jyrsijän liikkeitä. Vasemmalta kuuluu veden kohinaa ja oikealta vaimeita ääniä, ihan kuin joku puhuisi. Viimeinen käytävä, joka sijaitsee aivan sen käytävän vieressä, josta nelikko juuri tuli, on häiritsevän hiljainen. 

Madaline katselee mietteliäästi ympärilleen ja toteaa ystävilleen: ”Oletan, että meidän täytyy valita mihin kuljemme seutraavaksi. Ehdottaisin tuota tunnelia, josta kuuluu rapinaa” , hän osoittaa eteenpäin. 

Nelikon viimeinen jäsen, ruskeahiuksinen nuori nainen, jonka silmät välähtelevät keltaisina ja joka on myös ryhman uusin tulokas nimeltään Flora nyökkää Madalinelle: ”Samaa mieltä, mennään ensin sinne ja tutkitaan sitten loput”

Myös Farli ja Kamaria hyväksyvät ehdotuksen ja nelikko lähtee etenemään hitaasti kohti edessä näkyvää käytävää.

He hiipivät käytävän läpi, toiset paremmin, kuin toiset. Ja Farli kurkistaa käytävän päähän. Hän näkee toisen suorakulmion muotoisen huoneen, mutta siitä erkanee vain kaksi käytävää. Oikealta kuuluu voimistunutta rapinaa ja vinkunaa, mutta vasemmalta kantautuu outoa murinan kaltaista ääntelyä.

Nelikko asettuu huoneen keskelle ja he rupeavat suunnittelemaan seuraavaa askelta. ” Mentäisiinkö ensin tutkimaan vasen käytävä ja voimme sitten palata tutkimaan tuon toisen? ” ehdottaa Madaline.

Muut suostuvat tähän ja lähtevät taas hiipimään kohti vasenta käytävää. On kuitenkin kuultavissa, kun Kamaria toteaa hiukan varuillaan: ” Me tullaan niin kuolemaan tänne…”

Roskahuone

Nelikkomme saapuessa seuraavaan huoneeseen hirveä lemu kantautuu heidän neniinsä. Edessä on läjä hyvin vanhoja roskia ja roskapusseja. Huoneessa näyttäisi olevan kuitenkin joku muukin. Noin puolen metrin korkuinen hiisi tonkii parhaillaan läjää kepistä tehdyllä keihäällä, mutta pysähtyy äkisti huomatessaan saaneensa seuraa.

Se rupeaa sähisemään ja nostaa keihäänsä puolustavaan asentoo. Onneksi Farli nostaa kätensä ylös ja sanoo hiidelle rauhoittelevasti: ”Me ei haluta sinulle mitään pahaa, ollaan vain läpikulkumatkalla” 

Hiisi tutkii hetken tunkeilijoita katseellaan ja päättää lopulta hypätä roskien sekaan ja kadota näkyvistä.

Nelikko ottaa tämän lupana käydä peremmälle huoneeseen. He lähtevät kulkemaan eteenpäin, Farli edellä valaisemassa valollaan käytävän heidän edessään. Kun valo viimeinkin osuu vastakkaiseen seinään nelikko kohtaa yllätyksen. Edessä on umpikuja, jonka edessä seisoo puoliörkki-vartija, vartioimassa seinästä ulkonevaa vipua.

Vartija huomaa tulijat, mutta ei liikahdakaan paikaltaan. Madaline kuitenkin päättää lähestyä häntä, joten vartija siirtyy puolustavasti vivun eteen. ”Hei! Me olemme tulleet tänne tutkimaan, mikä saastuttaa veden täällä viemäreissä. Oletteko te nähneet täällä alhaalla mitään normaalista poikkeavaa?” kuuluu Madalinen yritys puhutella vartijaa. 

Vartija kuitenkin katsoo Madalinea tuimasti, mutta ei edes avannut suutaan. Madaline ei kuitenkaan lannistettu niin helposti ja hän jatkoi: ”Drake lähetti meidät tutkimaan tämän paikan!”

Vartija ei edelleenkään puhu, mutta hän murahtaa vastaukseksi ja nostaa hieman kulmiaan. Madaline on kuitenkin päättänyt saada vartijan vastaamaan ja kysyy päättäväisesti: ”Mitä tuolla vivulla tehdään ja miksi sinä sitä vartioit?”

Tämä saa puoliörkki-vartijan viimeinkin pukahtamaan jotain: ”Ei kuulu teille”, kuuluu hänen muriseva äänensä. 

Silloin Madaline päättää, että ehkä hän saa vielä joskus tietää mitä vipu tekee, mutta juuri nyt on parasta olla aloittamatta käsirysyä. ”Kiitos hyvä herra! Mepä tästä lähdemme jatkamaan tutkimuksiamme, hyvää päivänjatkoa!” Vastaa Madaline ja antaa ystävilleen merkin, että on aika lähteä.

Niinpä nelikkomme lähtee takaisin kohti huoneen alkupäätä, ohi roskaläjän, tunneliin ja aina sitä edeltäneeseen huoneeseen. He pitävät pienen äänettömän keskustelun ja lähtevät yhdessä kohti toista tunnelia, josta kuuluu edelleen rapinaa.

Punaiset silmät, suuret kiiluvan punaiset silmät tuijottavat nelikkoa hervahtamatta, pimeän käytävän päässä.

Rotan huone

Askel askeleelta ryhmämme kulkee kohti mahdollista vaaraa. Kiiluvat silmät tarkkailevat heitä yhä, mutta olento ei tee hyökkääviä eleitä.

Kun Farli saa viimeinkin nelikon johdatettua seuraavaan huoneeseen, pari heistä on saada pienimuotoisen sydänkohtauksen.

Heidän edessään seisoo suurin rotta, jonka he ovat eläessään nähneet. Se vie melkein kaiken tilan, siitä ovaalin muotoisesta huoneesta, johon se on asettunut.

Rotan turkki on ohuen, harmaan ja takkuisen karvan peitossa. Sen häntä piiskaa ilmaa ja terävät hampaat narskuvat suussa. Rotta kyyristyy taisteluasentoon, kun tunkeilijat saapuvat sen kammioon.

Katsoessaan rottaa Farli ajattelee: ”Olisikohan nyt sen käsirysyn paikka?”

Muut vastaavat nyökäten, ihan kuin he pystyisivät kuulemaan Farlin ajatukset.

Madaline ryhtyy ensimmäisenä toimeen. Hän jouksee huoneen vasenta reunaa, kunnes rotan häntä tulee tielle. Tuolloin hän ottaa vyöltään vasaran, tähtää kohti rotan häntää ja heilauttaa. Valitettavasti rotta liikehtii niin, että vasaran isku osuukin sitä juuri hännän yläpuolelle. Rotta päästää ärsyyntyneen sihahduksen huomattuaan saaneensa iskun.

Seuraavaksi taistelukuntoon tokenee Kamaria. Ilmasta alkaa kerääntyä sähköä, piehiä keltaisia ja sinisiä kipinöitä ja ne suuntaavat kohti Kamarian avattua kämmentä. Sähkö ja pienet salamat yhdistyvät rätisevän tikarin muotoon, jota hän näyttää pitelevän ilman valituksia. Ja yhtäkkiä ilmassa lentää tuo samaisen tikari, joka viiltää rotan poskea ja katkaisee viiksen. Rotta vaikuttaa erittäin suuttuneelta tähän toimintaan.

Samoihin aikoihin Farli päästää ilmeisesti jonkinlaisen taisteluhuudon, joka kuulostaa karjunnalta. Pienet liekit ympäröivät hänet ja hänen kohotettu keihäänsä roihahtaa liekkeihin. Farli rynnistää eteenpäin ja sohaisee liekehtivän aseensa rotan vasempaan jalkaan. Vaurio ei ole vakava, mutta rotta on silti erittäin vihainen, koska sen kimppuun on hyökätty sen omassa kodissa.

Näiden väkivaltaisten henkilöiden jälkeen Flora astuu lähemmäs rottaa. Hänen silmänsä välähtävät punaisina ja ne porautuvat rotan omiin silmiin. Silloin rotta näyttää jähmettyvän ja rentoutuvan, ihan kuin Flora olisi käskenyt sen tehdä niin.

Kun rotta rauhoittuu ihan silmissä, muut palaavat Floran luokse ja alkavat keskustelemaan. Aiheena on mitä pitäisi tehdä.

”Tapetaan se!” Kuuluvat Madalinen ja Kamarian vastaukset. 

”Voisikohan sillä ratsastaa? Sittenhän sen voisi kesyttää”, pohtii Farli ääneen, jolloin hän saa vastaukseksi olkienkohautuksia.

”No eikun vaan kokeilemaan!” Toteea Farli yllättävän innoissaan ja suuntaa rotan luo, muut kintereillään.

Rotan luona Madaline läimäyttää rottaa uudelleen, mutta tällä kertaa vaikuttaa siltä, että maa ympäröi vasaran. Rotan mustelma hännän ylöpuolella alkaa parantua uuden lyönnin johdosta.

Seuraavaksi tulevat Flora ja Kamaria, jotka rauhoittelevat vielä rottaa. Farlin tullessa paikalle hän kaivaa repustaan pienen lasipullon, joka sisältää vihertävää nestettä. Hän kaataa pullon sisällön rotan suuhun ja viskaa pullon jonnekin nurkkaan.

Pullon sisältö alkaa vaikuttamaan muutamassa sekunnissa ja rotan haavat parantuvat silmissä. 

Rotta on tarpeeksi rauhallinen, joten Flora katkaisee ylläpitämänsä hallinnan. Nelikko rupeaa tarjoamaan rotalle erilaisia pähkinöitä, joita he penkovat taskuistaan. Lopulta rotta on tyytyväinen ja se työntää kuononsa Farlin käteen ja käyttäytyy, kuin kehräävä kissa. Se päästää suustaan hyväksyvää äännähdyksen.

Silloin rotan kehosta välähtää kirkas valo, joka sokaisee kaikki. Kun he taas pystyvät näkemään, rotta on kadonnut. Mutta Farli tuntee jotain outoa, hänen vasemmassa olkapäässään.

Hän paljastaa olkapäänsä ja siihen on ilmestynyt tatuointia muistuttava symboli. Se on kuva äskeisestä rotasta, jonka ympärillä on erilaisia riimuja ja symboleita.

Farli kutsuu muut katsomaan uutta tatuointiaan innoissan ja Flora alkaa ravistelemaan häntä ja kyseleemään: ”Söitkö sä tuon rotan Farli?!” 

Farli vain naurahtaa ja pudistaa päätään. Myös Kamaria ja Madaline ovat tulleet tarkastelemaan hänen tatuointiaan.

Flora

Katseltuaan hetken Farlin tatuointia Flora lähtee tutkimaan huonetta, joka on nyt avarampi. Hän huomaa toisessa päässä olevan tynnyrin ja suunnistaa sitä kohti.

Tynnyri on aivan tavallisen oloinen, puinen tynnyri. Ainoa ”outo” asia on, että se on täynnä vettä.

Flora katselee hetken tynnyriin ja huomaa pohjalla jotakin kiiltävää. Hän kastaa varovasti kätensä veteen, mutta mitään ei tapahdu. Niinpä hän kurkottaa kohti kiiltävää asiaan ja nostaa sen pintaan.

Kiiltävä asia osoittautuu hopeaiseksi kolikoksi, jossa on tuntemattomia symboleita.

Flora katselee sitä hetken kädellään ja alkaa kävellä takaisin kohti toisia. Yhtäkkiä hän kuitenkin tuntee oudon tuntemuksen, kuin joku olisi antanut hänenne sähköiskun. Tuo sähköisku tuntui tulleen kolikosta.

Flora kuitenkin pyyhkäisee tuntemuksen sivuun ja tunkee kolikon taskuunsa, ajattelematta sitä sen enempää. Hän on saavuttanut toiset ja yhdessä he lähtevät kulkemaan takaisin kohti ensimmäistä huonetta

 

Oho! Taisin kuulkaas ihan säikäyttää itseni tällä sanamäärällä (n. 1700)😨 Ja tämä oli vain murto-osa koko kauheudesta!

Toivon kuitenkin, että piditte tästä, vaikka olikin vähän erilainen. Kertookaa kommenteissa haluatteko lisää (tarinoita on PALJON) ja yrittäkääpäs arvata ketä minä pelaan noista henkilöistä🧐🤔 Vaihtoehdot ovat siis Flora, Farli, Kamaria ja Madaline. 

Nyt ehkä minunkin pitäisi lopettaa toivottavasti piditte!👋